Note 5.

403

tidus asssruntur. null«, äs ipsis sssst xosna sutlieisns sivs äigna. Ipsisnirn IsZs vstsri non oontsnti, alürnant IsAsrn aiiain, Mas llairnnt . . .äisitur sto. (wie oben). I'iatsrnitatsrn vsstrain rnonsnäain äixiinus . . .Matsnns prirno saddato guaära^ssirnas proximas vsntnrasinans Manäo, änäasi in L^nago^is eonvsniunt, nnivsrsos listrosänäasorurn vsstias provinoias oapi st apnä tratrss I^rasäioantss stLlinorss laoiatis tiäsiitsr oonssrvari.

Das Schreiben an den Bischof von Paris übergab Gregor IX. Nikolausselbst zum Ueberbringen, weil dort die Hauptschlacht gegen den Talmud geliefertwerden sollte. Intsras nostias aä nsZotinin snpsr iilrro änäasoinnr tibiao ooiisAis tuis a nobis sonnnissuin spsotantss tibi sx parts nostrapsr äiisstuin ülinnr Xiool anrn, ^nonäanr äuäasuin, iatorsrn pras-ssntiurn, prasssntanäas . . äsvots rsoipisns ipsas vsnsrabiiibns Iratribusaiolripispisoopis Traumas, 24nZIias, Oastsiias as I^sZionnin st I?ortn-Milias rsZibus iilustribns ässinatas a nobis transrnittas, ouru viäsrissxpsäirs. Wie an die Könige, so schrieb der Papst (20. Juni) auch an dieProvincialen der beiden Orden, sich die Schriften der Juden ausliefern zu lassenund sie nach Befund zu verbrennen. Huatsnus nnivsrsos äuäasos in. rsZnoi?ranoias, ^.n^Iias, ^.raZonias, Xavarras, Oastsiias st OsAionnrn aokortuZaliias oornrnorantss aä sxbibsnäos «muss iibros suos tasisntsssoinpsiii braoino sssuiari, illos c^uos invsnitis srroiss bnsnsinoäi oonti-nsri, taoiatis inesnäio oonorsinari. Oatnrn liiLtsrani XII. Xai. äniiipost pontitioatuin anno XIII. — Was weiter geschehen ist, referirt derKanzler Odo von Paris, welcher diese Correspondenz zur Erinnerung mittheilt,um das Anathema gegen den Talmud nicht rückgängig machen zu lassen:Ornnia vsro, Mas intsrsiusa tusrant (risinps 2ö artionii in Naiinnä)sub buiia st sin^uia in prasäistis iibris in prasssntia . . . Olaitsriaroirispissopi Lsnonsnsis st vsnsrabiiiuin patrnrn I?arisisnsis (st)Liivansstsnsis spiseopornin st tratris Oianlriäi äs Lisvsiio, Oapsiianivsstri tnno karisiis äsZsntis st aiiorurn rna^istiornrn llibsoioZias ststiarn rnaAistrorurn änäasornin, Mi prasäiota in iibris 8uis oon-tinsri sontsssi sunt in prasssntia prasäistorurn. Xaota sniin äiiiZöntisxarninations invsntnrn sst, Moä äioti iibri srroribns srant pleni.

So weit die Vorbereitung zum Autodass für den Talmud, lieber die eigent-liche Ausführung berichtet der Mönch Thomas Cantipratensis (äsaxibusp. 16),er erzählt, daß ein hochgestellter Geistlicher sich beim König zu Gunstender Juden verwendet habe, und noch andere interessante Nebenumstände: RsxI'ranoias Imäovions anno eiioitsr 1239, insti^ants Iratrs Ilsnrisoäioto äs Ooionia oräinis I?rasäioatoruin. . sub posna inortis eonAisZaritsoit i?arisiis nslanäissirnnin iibrurn änäasornin, gni Naiinnä äisitur . . .Husns its.MS lidri äivsrsa sxsinplaria s-ä oorndursnäurn I?ari8iis äsiatasunt. läsntss siAo ä uäasi s-äisrnnt Lisiriprassulsin, gui rsZis sonsiiiarinssuininus srat, st pssuniarn si pro vonssrvutions iistroruin innuinsra-dilsin oiotnlsrunt. (jna sorruptns, iSASin aäiit st aä voluntatsrn suarnsuvsniisrn aniinuin inox invsrtit. Nsääitis srZo libris änäasi so-isrnnsin aZi oonstitnunt oinni anno, ssä in vannin, uiinä spiritn Osioräinants. Nsvoluto snirn anno äis ssrto st ipso looo, gno iistrisxsorainlss rsääiti sunt änäasis, dos sst in Viosniis props I?arisiisäistus aisliispisoopus aä eonsultationsin rsAis vsnisns äiro visssiuinäoiois sorisptus sst, st saäsin äis onin ssuiatn rnnxiino vitas tinsrn

26«